Eilen Facebookin puolella jo manailinkin, että olen onnistunut hankkimaan käteeni jännetupintulehduksen (enkä näin ollen saisi nyt esimerkiksi tätä kirjoittaa… öhöm..), joten ihan pikaiset viikonlopputerkut vaan täältä suunnasta.
Mä olen viimeisen vajaan viikon ilakoinut meidän kulmille avatusta, uudesta kahvilasta. Saattaa kuulostaa aika säälittävältä hehkuttaa tällaista, monelle hyvinkin arkipäiväistä asiaa, mutta kun täältä meiltä päin ei ole ennen saanut esimerkiksi kunnon cappuccinoa, saati voinut istahtaa viihtyisään kahvilaan iltaisin tai lauantaisin kahden jälkeen, eikä sunnuntaisin ollenkaan, ymmärtänette hehkutteluni.
Tottakai olen siis istuskellut kyseisessä kulmakuppilassa lähes jokainen päivä avaamisesta lähtien. Tänään testiryhmään pääsi myös pienin kiharapää.
Suosittelen kyllä Cafe Wallilaa kaikille tässä kylässä poikkeaville! Ja ennen kaikkea kaupungin asukkaille. Pidetään tämä ihana, laadukas, väsyneen äidin pakopaikka pystyssä, joohan?
Rannetta pakottaa, parempi lopettaa siis. Mukavaa alkavaa viikkoa!
-Päivi-
